Miksi osaavat naiset eivät pyri huipulle?

Teksti julkaistu alun perin 17.03.2015 Kuntarahoitus -sivun Vieraskynä -blogissa.

Minna Canth sai ensimmäisenä suomalaisena naisena oman liputuspäivänsä. 19.3. vietetään Minna Canthin päivää, tasa-arvon päivää, joka yleisesti mielletään nimenomaan naisten tasa-arvoisuuden juhlapäiväksi Suomessa.

Olemme suomalaisina ylpeitä maineestamme naisten tasa-arvon edistäjänä. Suomi antoi kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906 osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Lähes 110 vuotta sitten. Onnea Suomi!

Naiset opiskelevat enemmän kuin miehet. Naisilla on laaja-alainen osaaminen. Kiinnostus matemaattisiin ja teknisiin aloihin kasvaa naisten keskuudessa. He opiskelevat kieliä, kaupallisia aineita, johtajuutta. Naiset pärjäävät opinnoissaan hyvin ja saavat hyviä arvosanoja. He hakeutuvat monipuolisesti työpaikkoihin jo harjoitteluvaiheessa opintojen ollessa vielä kesken.

Naiset ovat tunnustetusti ja tutkitusti myös hyviä johtajia – erityisen hyviä tuloksia naiset saavat aikaiseksi muutosjohtajina, joita erityisesti julkisella sektorilla nyt kaivataan. Naisissa on ainesta ykkösjohtajiksi, sateentekijöiksi, joiksi johtajia usein puhutellaan. Nyt yhteiskunnan myllerrykset kaipaavat suorastaan rankkasateen tekijöitä, ja siihenkin naiset ovat kaikin puolin erinomaisia ja erityisen sopivia.

Kuntasektori huutaa naispuolisia rankkasateentekijöitä johtajikseen juuri nyt, kun kuntasektorin harmaaparrat, kaulusköyhälistön ykkösduunarit jäävät ansaituille eläkepäiville. Ja paikkoja mielenkiintoisiin tehtäviin on avoinna yllin kyllin.

Kuinkas naiset, nuo oppineet, rohkeat leijonattaret tilanteeseen reagoivat?

Kymmenen viimeistä työpaikkauutista Kuntalehden nettisivuilla, Herran vuonna 2015:

Kymmenen kunnanjohtajan avointa virkaa täyttövaiheessa: Ii, Konnevesi, Toholampi, Simo, Lohja, Mikkeli, Inari, Polvijärvi, Kemijärvi, Lemi. Hakijoiden määrä kunnittain vaihteli seitsemästä 18:aan.

Konnevesi 7 hakijaa, ei yhtään naista.

Mikkeli 13 hakijaa, yksi nainen.

Inari 12 hakijaa, kaksi naista.

Toholampi 11 hakijaa, 2 naista.

Polvijärvi 12 hakijaa, 2 naista.

Lohja 17 hakijaa, joista 2 naista.

Ja niin edelleen.

Enimmillään ykköspestin hakijoita oli Kemijärvelle yhteensä 18, joista naisia 5.

Ynnätäänpäs vähän: kymmenen kuntaa ja kymmenen avointa kunnan- tai kaupunginjohtajan virkaa. Hakijoita yhteensä 137, mikä on kohtuullisen hyvä määrä. Ei riittävästi, mutta kuitenkin alun toistakymmentä hakijaa kutakin kuntaa kohti.

Mutta se, että naisia näistä 137 hakijasta on yhteensä vain 24, on hävettävä suoritus naisilta.

Koska olen nainen, pystyn laskemaan jo päässänikin, että naishakijoiden määrä on alle 18 prosenttia kaikista.

En voi olla kysymättä: Mitä tämän päivän korkeasti koulutetut naiset tekevät oman tasa-arvonsa eteen – tai toisten naisten tasa-arvoisen urakehityksen ja työelämän eteen. Ei yhtään mitään! Turha on naisten itkeä tasa-arvon perään ja päivitellä lasikaton rikkomisen vaikeutta, jos ei ole pyrkyä ykköspaikoille.

Jotta pääsee lasikaton läpi, pitää yrittää, yrittää ja yrittää. Kaikkiin mahdollisuuksiin pitää tarttua. Riman on oltava korkealla ja itsetunnon kunnossa, että voi edes yrittää päästä riman yli.

Kun luen noita työpaikkailmoituksia, uskallan väittää, että nuoret naiset itse eivät tee yhtään mitään rikkoakseen julkishallinnon ykkösjohtajan paikkaa miehille suojaavan lasikaton. Ja lasikaton tekijät kyllä huolehtivat panssarin lujittamisesta.

Harkitsen vakavasti Suomen lipun nostamista puolitankoon tasa-arvon päivänä. Koska on kyseessä Minna Canthin juhlapäivä, on sekin teko kyllä karmea. Mutta voiko tässä enää muuta tehdä?

Kaarina Daavittila, emerita kaupunginjohtaja, lasikaton jyystäjä